Perniön Yhteiskoulun vaiheita 1927 - 2006


Keväällä 2004 koulun nimi oli neljännen kerran muuttumassa. Nimenmuutokset kertovat koululaitoksen kehityshistoriasta sekä valtakunnan että kunnan tasolla. Suurin muutos liittyy vuoteen 1976, peruskoulun syntyvaiheisiin, jolloin opetustyön kohde muuttui valikoidusta oppilasaineksesta valikoimattomaan, koko ikäluokan opetukseen. 2000-luvulla perusopetuksen astejako on poistunut, ja koulun nimi halutaan muuttaa yhtenäisen perusopetuksen hengen mukaiseksi. Nimi Perniön yläaste poistuu ja tilalle tulee Perniön yhteiskoulu, millä nimellä koulu aikanaan perustettiinkin.

Maaseudun herääminen - "Kotiyhteiskoulu" Perniöön

Suomen itsenäistyminen toi uudet ajat koulusivistykseen. Kaupunkien yksityiskoulujen tapaan alettiin myös maaseudulle 1920-kuvulla perustaa yksityisiä oppikouluja. Jo vuonna 1918 halusivat muutamat kirkonseudun vanhemmat antaa lapsillensa Perniössä oppikouluopetusta. Ylioppilas Helmi Hartmanin opetuksessa oli tuolloin 9 lasta, jotka kävivät keväisin näyttämässä tietonsa varsinaisissa oppikouluissa. Neljän vuoden kuluttua toiminta sammui, kun uusia luokkia ei syntynyt.

Samaan aikaan, kun kirkolla oltiin lopettelemassa ensimmäistä yritystä, perusti Paarskylän isäntä Filemon Kaarlonen asemanseudulle toisen kouluyksikön vuonna 1921. Sekin alkoi yhdeksällä oppilaalla ylioppilas Suoma Kanniston opetuksessa. Toiminnan loppuessa vuonna 1926 koulussa oli neljä luokkaa, oppilaita 30 - 40 ja useita opettajia.

Yhteiskoulun keskikouluaste v. 1927 - 1954

Perniön yhteiskoulun kannatusyhdistys perustettiin 16.5.1926. Sen tarkoituksena oli herättää henkiin "nukuksissa" ollut yksityinen yhteiskoulu. Kannatusyhdistys valitsi johtokunnan, minkä toimesta tulevaan kouluun hankittiin tarvittavat kalusteet ja välineet entiseltä aseman koululta. Valtioneuvosto vahvisti koulun työohjelmaksi valtion 5-luokkaisen keskikoulun työohjelman 29.8.1927. Koulun tehtävänä oli seudun pääelinkeinoa, maataloutta, harjoittavan väestön sivistystarpeiden täyttäminen.

Koulun alkuaikoina kaikki kuntalaiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet koulun tärkeyttä, vaan pelkäsivät sen vieroittavan lapset maataloustyöstä. Koulun perustajiin kuulunut kirkkoherra Kilpeläinen oli tätä ajatusta vastaan ja piti erittäin tärkeänä, että "sellaisella vauraalla paikkakunnalla ja vanhalla kulttuuriseudulla, kuin Perniö on, oppikoulu on omansa herättämään kiintymystä kotiseutuun ja isänmaahan ja tulevat talojen isännät ja emännät tarvitsevat hyvin sen opillisen sivistyksen". Kilpeläisen tahto oli myös, että näiden maallisten pyrkimysten lisäksi vaalittaisiin koulussa myös kristillisiä arvoja.

Kouluorganisaatioon kuului koulun perustamisen aikaan toimintaa rahoittava kannatusyhdistys (59 jäsentä) opettajisto, vanhempainneuvosto (5 jäsentä) ja 6-jäseninen johtokunta. Kunta, paikalliset pankit ja Teijon tehdas Oy lahjoittivat varoja koulun toimintaan. Syksyllä 1929 uusi koulutalo valmistui. oppilaita oli 101, eli juuri valtionavun vaatima määrä. Koulun vahtimestarina toimi seurakunnan suntio. Keväällä 1930 ensimmäiset Perniön yhteiskoulun oppilaat (13) saivat keskikoulun päästötodistuksensa.
Koulun oppilasmäärä putosi alle sadan v. 1932 ja valtionapu oli vaarassa. Koulu oli kallis eikä köyhempi väki kai vielä oikein tajunnut koulutuksen merkitystä. Suurin osa koulun oppilaista oli tilallisten, ylempien virkamiesten tai yrittäjien lapsia ennen toista maailmansotaa.

Jo 1930- luvulla oppikoululaitosta pyrittiin kehittämään nykyisenkaltaiseksi, kolmivuotiseksi keskikouluksi. Hanke kuitenkin hylättiin oppikoulujenopettajien toimesta. Koulunjohtaja Salokas ajatteli asiasta toisin:

"Kuitenkaan ei mielestäni yhtenäisyyskouluperiaate sellaisenaan, varsinkin maalaisoloissa, ole niinkään hyljättävä. Sillä on hyvätkin puolensa. Mutta keskikoulun on oltava silloin 4-luokkainen. Valmistaakseen paikkakuntamme lapsille entistä paremmin tilaisuuden koulunkäyntiin on koulumme muuttanut lukusuunnitelmansa niin, että kansakoulun koko oppimäärän suorittaneet voivat päästä suoraan toiselle luokalle ilman erikoiskurssia ruotsinkielessä. Sen vuoksi aloitetaan ruotsinkielen lukeminen toiselta ja saksan- vasta kolmannelta luokalta. Samoin pyritään kaikkien aineitten opetusta saamaan käytännöllisemmäksi ja tätä koulumme päätarkoitusta paremmin vastaavaksi. Tämän muutoksen kautta tulee koulumme koko kansakoululle pohjautuvaksi keskikouluksi."

Sota-aika vaikutti koulun toimintaan monin tavoin. Joulukuun 1. päivä 1939 oli lukuvuoden viimeinen koulupäivä ja koulu täyttyi tuolloin uusista asukkaista; satakunta siirtolaista asutti koulua puolen vuoden ajan. Lukuvuonna 1943 - 1944 kouluun tuli 56 siirto-oppilasta. Samana vuonna koulun oppilaat ja opettajat osallistuivat mottitalkoorynnäkköön. Tällöin oppilaat hakkasivat 57 mottia ja opettajat 6 mottia. Hakkuupalkat luovutettiin asevelirahastoon. Syksyllä 1944 koulussa toimi siirtoväen sairaala marraskuuhun asti, jonka jälkeen lukuvuosi vasta varsinaisesti aloitettiin. Työvelvollisuusikäisiä oppilaita oli tällöin 42, jotka pääasiassa oli sijoitettu kotitiloilleen maalaustöihin. Pojista osa oli jopa Kemijoen ja Kokemäenjoen uittotyömailla.

Koulu toimi keskikouluasteena yhteensä 27 vuotta, jona aikana oppilasmäärä kasvoi 39:stä 259:ään ja opettajakunta 4:stä 11:een. Henkilökuntaan kuului kaksi henkilöä. Koulun ensimmäinen johtaja oli fil.yo Maija Blomberg (1927-1929). Hänen jälkeensä johtajina toimivat FM Liisa Ketonen, pastori Kyösti (Silvander) Salokas (1932-1937) ja FM Alli Jäntti (1937-1970).

Kahdeksanluokkalainen, yliopistoon johtava yhteiskoulu v.1954-1971

Toukokuun 20. p:nä 1954 valtioneuvoston tekemän päätöksen mukaan Perniön Yhteiskoulun kannatusyhdistys oikeutettiin laajentamaan viisiluokkaisena toiminut Perniön Yhteiskoulu asteittain kahdeksanluokkaiseksi, yliopistoon johtavaksi yhteiskouluksi. Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat koulusta keväällä 1957.

Oppilasmäärän kasvaessa koulun johtokunta alkoi suunnitella lisärakennusta koulun yhteyteen, mikä valmistuikin keväällä1960. "Paikkakunnalla tunnetaan suurta myötätuntoa yhteiskoulua kohtaan ja iloitaan asioitten edistymistä. Kannatusyhdistyksen hallitus on tehnyt parhaansa koulun hyväksi, samoin rakennustoimikunta." (A. Jäntti 1960).

Sodan jälkeen yhteiskoulussa opiskeltiin pitkänä kielenä saksaa; nykyisin englannin kieli on yleisin vieras kieli ja sitä opiskellaan "vain" 8 tuntia saksan kielen 14 tunnin sijaan. Myös ruotsin kielen määrä on pudonnut yhdeksästä kuuteen tuntiin yläluokkien aikana. Terveysoppi kuului jo tuolloin koulun oppiaineisiin, ja piirustusta oli joka vuosi kaksi tuntia viikossa. Musiikki ja käsityö eivät olleet pakollisia aineita, eikä kotitaloutta opetettu ollenkaan.

Vuonna 1946 rehtori Alli Jäntti kirjoitti koulun vuosikertomuksessa, että kesän aikana ei tarvittavia korjauksia voitu suorittaa, mutta joululoman kuluessa oli luokkien lattiat maalattu kertaalleen. Sota-aikana koulu oli ollut muussakin kuin opetuskäytössä ja paikat olivat pahoin kuluneet. Lisäksi kouluun oli saatu hankittua astiakaappi ja 20 pulpettia.

Yhteiskoulun pahin ongelma 1960-luvulla oli huutava rahapula, mutta taloudellisista vaikeuksista huolimatta koulun varsinainen tarkoitus tuli erinomaisesti täytetyksi. Perniön yhteiskoulu kiipesi valtakunnan parhaimpien koulujen joukkoon.

Vuonna 1970 kuntaan valittiin koulutoimenjohtajaksi Paavo Ratia. Virka oli yhteinen Särkisalon kunnan kanssa. Seuraavana vuonna antoi läänihallitukselle lausunnon koulujärjestelmänsä perusteista sekä alueellisesta toimeenpanosuunnitelmasta, jonka mukaan eräs painopistealue oli naapurikuntien suomenkielisten lasten opiskelu Perniön peruskoulun yläasteen piirissä.

Valtakunnallisen koulunuudistuksen myötä Yhteiskoulun kannatusyhdistys päätti suostua osaltaan siihen, että keskikouluosa tulee kunnalliseksi keskikouluksi ja lukio kunnan omistamaksi yksityiseksi keskikouluksi 1.8.1971 alkaen. Samalla Perniön yhteiskoulun 40-vuotinen opettaja ja 32-vuotinen rehtori, Alli Jäntti siirtyi eläkkeelle.

Kahdeksanluokkaisen yhteiskoulun päättyessä koko koulu oli kasvanut 533 oppilaan, 25 opettajan ja seitsemän hengen henkilökunnan käsittäväksi kouluyhteisöksi.

Kansalaiskoulun perustaminen

Kansakoululaki vuodelta 1958 edellytti kansalaiskoulun perustamista Perniöön. Toiminta käynnistyikin 1.8. 1958. aluksi 1-vuotisena ja sittemmin 2-vuotisena kansakoulun jatkokouluna. Särkisalon ja Kiskon kunta toimivat yhteistyössä hankkeen toteuttamiseksi. Koululle valmistui uudisrakennus 1963, jossa edelleenkin toimivat yläasteen teknisen, tekstiilityön ja kotitalousopetuksen tilat. Näihin tiloihin Perniön lukio muutti pysyvästi vuonna 1991, jonka jälkeen yhteiskoulun rakennus jäi yksinomaan yläasteen käyttöön.

Kunnallinen keskikoulu ja yksityinen lukio 1971 - 1976

Koulunuudistuksen myötä koulut erkanivat hallinnollisesti toisistaan ja kumpikin koulu sai oman rehtorinsa. Kunnallisen keksikoulun johtajaksi nimettiin Risto Salminen ja yksityisen lukion rehtoriksi Osmo Viitanen. Kunnallisen keskikoulun aika kesti viisi vuotta. Rehtoreina toimivat Risto Salminen (1971 - 1974) ja Raimo Hyvönen (1974 - 1976).

Oppilaille uudistus merkitsi maksuttoman opetuksen alkamista, maksuttomia koulumatkoja, kouluruokailua ja terveydenhoitoa. Ajanjaksoon sisältyi mm. välipalatarjoilu oppilaille ja opettajien valtakunnallinen työnseisaus valtiovallan koululaitokseen kohdistaman säästöohjelman vuoksi keväällä 1976. Tilan puute vaivasi edelleen ja osa opetuksesta järjestettiin kansakoululla ja kirkonkylän kansakoululla. Opetussuunnitelmanmuutokset olivat koulun arkipäivää:

Aikamme koululaitoksen muuttuvuus ilmenee selvästi myös tämän lukuvuoden alussa tapahtuneessa opetussuunnitelman muutoksissa. I ja II otettiin käyttöön uusi valtion keskikouluille vahvistettu tuntijako. Edellinen tuntijako olikin jo ehtinyt kolmanteen luokkaan saakka, ja kun neljäs ja viides luokka opiskelivat vielä vanhemman tuntijaon puutteissa, on koulussamme näin ollen käytössä kolme eri opetussuunnitelmaa.

Oppilasmäärä tämän kouluvaiheen päättyessä oli 415. Opettajia oli 33 ja henkilökuntaan kuului 8 henkilöä. Terveydenhoitohenkilökuntaan kuului koululääkäri, kouluhammaslääkäri ja kouluterveydenhoitaja.

Perniön yläaste

Perniön kunta siirtyi peruskoulujärjestelmään 1.8.1976. Tällöin kansakoululaitos, myös kansalaiskoulu, lakkautettiin ja perustettiin Perniön kunnan koululaitos. Tällä oli pedagogisia, hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

Keskikoulun oppilaat opiskelivat edelleen keskikoulun opetussuunnitelman mukaan. Kansakoulun neljännet luokat siirtyivät ala-asteen viidensille luokille entisissä kouluissaan, "oppikouluun" siirtymistä ei enää tapahtunut.

Koulun johtokunta lakkautettiin ja sen tehtävät otti vastaan koululautakunta. Koulun ja kodin yhteisten asioiden hoitamista varten oli kouluissa kouluneuvosto.

Taloudelliselta osalta noudatettiin KjL:n 25§:n määräyksiä, jolloin valtionosuudet määräytyivät kuntien kantokykyluokitusten mukaan.
Peruskouluun siirtyminen tapahtui Perniössä hallinnon osalta joustavasti, olihan Perniön yhteiskoulun keskikouluosa jo v. 1971 liitetty kunnan kansakoululaitokseen ja lukio siirtynyt kunnan omistukseen. Opetussuunnitelmaa uudistettiin vuonna 1985, ja kouluun perustettiin oppilaskunta. Yhteiskunnan muutokset heijastuivat entistä voimakkaammin oppilaiden työmoraalin ja käytökseen, ja hyvään käytökseen alettiinkin kiinnittää entistä enemmän huomioita.

Yläasteen ensimmäisenä toimintavuonna koulussa oli 417 oppilasta ja 29 opettajaa, keväällä 2004 oppilasmäärä oli 249, opettajakuntaan kuului 25 opettajaa ja henkilökuntaan yhdeksän henkilöä.

Vuonna 1946 rehtori Alli Jäntti kirjoitti koulun vuosikertomuksessa, että kesän aikana ei tarvittavia korjauksia voitu suorittaa, mutta joululoman kuluessa oli luokkien lattiat maalattu kertaalleen. Sota-aikana koulu oli ollut muussakin kuin opetuskäytössä ja paikat olivat pahoin kuluneet. Lisäksi kouluun oli saatu hankittua astiakaappi ja 20 pulpettia.