Maa-ainesten otto

Maa-aineslaki (MAL 555/1981) on maa-ainesten ottamisen sääntelyn erityislaki. Maa-aineslain tavoitteena on ainesten ottaminen ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Tämä tarkoittaa, että maa-ainesten saatavuus tulee turvata sekä määrällisesti että laadullisesti myös tulevien sukupolvien käyttöön vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta. Samalla tulee huolehtia siitä, että maa- ja kallioperässä esiintyvä hyvälaatuinen pohjavesi säilyy laadullisesti hyvänä ja määrällisesti riittävänä. Myös ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (YVA-menettely, 468/1994) sovelletaan tietyissä tapauksissa maa-ainesten ottamishankkeisiin.

Ottamisen sääntely tapahtuu lupamenettelyn kautta ja lupaharkinnassa on otettava huomioon lain 3 §:n ympäristöehdot. Maa-aineslain mukainen lupaharkinta on tapauskohtaista oikeusharkintaa. Lain keskeinen tarkoitus on ohjata maa-ainesten ottamista niin, että luonnon ja maiseman sekä eräiden muiden ympäristöarvojen suojelu voidaan turvata kestävän kehityksen periaatteiden mukaan.

Ottamistoiminnan jälkihoidon tavoitteena on vähentää ottamistoiminnan haitallisia vaikutuksia pohjaveteen ja sopeuttaa ottamisalue luontoon ja maisemaan. Jälkihoito edellyttää usein tapauskohtaista suunnittelua, jossa otetaan huomioon kyseisen alueen erityispiirteet ja luonnonolot.

Maa-aineslakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi, paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi. Maa-aineslakia sovelletaan kaikkien maa- ja kallioperän ainesten ja niiden sekoitusten ottamiseen turvetta lukuun ottamatta. Maa-aineslaissa tarkoitettuun ainesten ottamiseen on oltava lupaviranomaisen myöntämä lupa.

Maa-ainesten ottamiseen liittyvä kivenlouhinta ja murskaamo tarvitsevat lisäksi ympäristösuojelulain mukaisen ympäristöluvan. Käytännössä on suositeltavaa, että maa-aineslain mukainen lupahakemus käsitellään ensin ja että louhimisen ja ottamisalueelle sijoitettavan murskaamon ympäristövaikutukset selvitetään jo maa-aineslain mukaisen lupahakemuksen yhteydessä.

Maa-ainesten ottoa. Kuva Pirjo Uusitalo

Lupaa maa-ainesten ottamiseen haetaan kirjallisesti toimivaltaiselta viranomaiselta, joka Salossa on kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta. Lupaa voi hakea yksityishenkilö, yksityisoikeudellinen yhteisö tai julkisyhteisö kuten kunta tai valtio. Luvan hakijan tulee olla alueen omistaja tai muu haltija kuten maanrakennusyrittäjä, jolla on oikeus alueen maa-ainesten hyödyntämiseen.

Lupahakemuksessa esitetään keskeiset tiedot luvan hakijasta ja maa-ainesten ottamisesta. Maa-ainesten ottamislupaa voidaan hakea sähköisellä lomakkeella. Lupahakemus liitteineen on tehtävä kahtena kappaleena ja siihen liittyvä ottamissuunnitelma (vähintään) neljänä kappaleena. Lupahakemuksen liitteitä ottamissuunnitelman lisäksi ovat selvitys hakijan hallintaoikeudesta ottamisalueeseen tai maanomistajan suostumuksesta ottamiseen, kiinteistörekisteri ja rekisterikartta sekä tarvittaessa YVA-arviointiselostus ja luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointiselostus. Myös viranomaisilta hankitut lausunnot sekä naapurien kuulemista koskevat tiedot liitetään hakemukseen.

Vesialueella kuten järvien-, jokien- ja merenpohjasta tapahtuvaan maa-ainesten ottamiseen ei yleensä sovelleta maa-aineslakia. Tällainen toiminta edellyttää vesilainmukaista lupaa, jota haetaan ympäristölupavirastosta. Mikäli maa-ainesten ottaminen edellyttäävesilain mukaista lupaa, voi maa-ainesten ottamisluvan hakija hankkia sen etukäteen tai kunnan lupaviranomainen voi edellyttää asiaa käsitellessään, että pohjavettä koskevilta osin asia on ensin ratkaistava ympäristölupavirastossa. Tällöin asian käsittely lykätään vesilain mukaisen lupakäsittelyn ajaksi (MAA 5 §).

Kotitarveotto

Kotitarveottoa on maa-ainesten ottaminen omalta maalta omaan tavanomaiseen käyttöön, joka liittyy asumiseen tai maa- ja metsätalouteen eikä edellytä maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Maa-ainesten käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Kotitarpeena voidaan pitää maa-ainesten ottamista tilan normaaliin rakennustoimintaan, salaojitukseen tai tilusteiden kunnossapitoon. Vähäinenkään ainesten ottaminen myytäväksi esim. naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman lupaa.

Kotitarveotosta pitää tehdä ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kotitarveottamista voivat harjoittaa yksityishenkilöiden lisäksi mm. maatalous-yhtymät ja asunto-osakeyhtiöt, mikäli ottamistoiminta muutoin on kotitarvekäytön määritelmän mukainen.