Hajuhaitat ja materiaalipäästöt

Hajuhaitat

Huoneilmaan saattaa kulkeutua erilaisia hajuja joko ulkoa, rakennuksen rakenteiden läpi, ilmanvaihtokanavien kautta tai viemäreistä. Hajujen kulkeutuminen on aina tavalla tai toisella sidoksissa ilmanvaihdon toimintaan. Hajuja saattaa siirtyä huoneistosta toiseen huonosti toimivien ilmanvaihtohormien kautta. Myös huoneiston liian suuri paine-ero ympäröiviin tiloihin nähden voi johtaa ilman siirtymiseen rakenteiden läpi.

Tupakansavun hajukynnys on erittäin alhainen, minkä vuoksi jo pieni pitoisuus voidaan havaita aistinvaraisesti.
Mikäli tupakanhajua todetaan huoneistossa, jossa ei tupakoida, voidaan kiinteistön omistaja (taloyhtiö) velvoittaa selvittämään ongelman syy ja ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan vähentämiseksi/poistamiseksi. Toimenpiteisiin kiinteistöä voidaan kuitenkin velvoittaa vain, mikäli haju kulkeutuu huoneistoon asuntojen välisten rakenteiden läpi tai porrashuoneen tai ilmanvaihtohormien kautta.

Jos parvekkeella tupakointi aiheuttaa hajuhaittaa naapuriasuntoon korvausilmaventtiilin kautta, parvekkeella tupakointiin voidaan puuttua viranomaistoimin. Haittaa arvioidaan ikkunoiden ja parvekkeenoven ollessa kiinni ja ilmanvaihdon toimiessa muutoin normaalisti. Tupakoinnin kieltopäätöksen tulee perustua riittävään näyttöön terveyshaitasta, jota arvioidaan sen perusteella, kuinka voimakkaana ja kuinka usein tupakansavua esiintyy asunnossa.

Useimmissa tiloissa saattaa ajoittain esiintyä lievää viemärinhajua, joka aiheutuu esimerkiksi vesilukkojen kuivumisesta pidempien käyttökatkojen aikana. Viemärinhajun ollessa usein toistuvaa tai voimakasta voidaan puhua terveyshaitasta. Viemärinhajuongelmien syynä saattaa huonokuntoisten tai huonosti toimivien viemäreiden ohella olla mm. ilmanvaihdon aiheuttama paineenvaihtelu. Rakennusten katoilla olevien viemäreiden tuuletusputket saattavat talvella jäätyä umpeen, mikä estää viemärin normaalin toiminnan.

Asuntoihin ja muihin oleskelutiloihin saattaa myös kulkeutua muita haitallisia hajuja esimerkiksi autotallista (pakokaasu, polttonesteet) tai työtilasta, jossa syntyy haitallisia päästöjä. Rakenteiden kosteus- ja homevauriot sekä erilaiset materiaalipäästöt saattavat myös aiheuttaa hajuhaittoja.

Materiaalipäästöt

Rakennus- ja pintamateriaalit sekä sisustusmateriaalit ja irtaimisto tuottavat sisäilmaan materiaalipäästöjä.
Päästöt koostuvat liuotinainejäämistä, raaka-ainejäämistä, valmistusprosessin reaktio- ja hajoamistuotteista sekä lisäaineista. Materiaalipäästöjen määrään, laatuun ja kestoon vaikuttavat ratkaisevasti rakennuksen olosuhteet.
Rakenteiden kosteus on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Uudisrakentamisessa, samoin kuin rakennusten peruskorjauksessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että rakenteet ovat kuivuneet riittävästi ennen niiden pinnoittamista.

Kosteissa ja/tai alkalisissa olosuhteissa osa materiaaleista ei täytä niille asetettuja vaatimuksia. Seurauksena voi tapahtua materiaalien kemiallista hajoamista, jonka johdosta sisäilmaan vapautuu suuriakin pitoisuuksia sellaisia yhdisteitä, joita materiaaleista ei vapaudu suotuisissa olosuhteissa. Tällaisia yhdisteitä ovat esimerkiksi ammoniakki ja 2-etyyli-1-heksanoli. Jälkimmäinen mainituista yhdisteistä liittyy mm. muovimattojen ja mattoliiman päästöihin.

Jos rakentamisen aikainen kosteudenhallinta on hoidettu hyvin ja materiaaleiksi on valittu vähäpäästöisiä tuotteita, uusien materiaalien päästöt vähenevät tavanomaiselle tasolle noin 6 - 12 kuukauden kuluttua talon valmistumisesta. Sisäilman laadun varmistamiseksi on suositeltavaa, että ensimmäisten asuinkuukausien aikana ilmanvaihto toimii tehostetusti.

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOC:t

Sisäilman VOC-yhdisteet ovat pääasiassa peräisin ulkoilmasta, rakennus- ja sisustusmateriaaleista sekä asukkaista.
Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa terveyshaittoja, mutta virallisia ohjearvoja ei juuri ole.
Yleisesti sisäilmassa esiintyvien kemiallisten yhdisteiden määrää kuvataan ilmasta mitattujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudella (TVOC).