Vesiensuojelu

Salossa on monipuoliset vesistöt - Halikonjoki, Uskelanjoki ja Kiskonjokivesistö, meren rannat, runsaasti järviä ja pienvesiä. Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vaihteleva. Salon edustan merialue on tyypillistä rehevää sisäsaaristoa. Vesistöillä on merkittävä virkistyskäytöllinen arvo.

Vesien tilaa heikentää lisääntyneen ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen. Kuormitusta aiheuttavat pistekuormittajina teollisuus ja yhdyskuntien jätevedet sekä hajakuormittajina maa- ja metsätalous sekä haja-asutuksen jätevedet. Vesistöön johdettavia päästöjä tarkkaillaan teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden velvoitetarkkailuin.

Salossa on keskitetty suuri osa kunnan jätevesivesien käsittelystä keskusjätevedenpuhdistamolle, mikä parantaa puhdistustulosta ja näin vähentää kuormitusta mereen.

Salossa on runsaat pohjavesivarat.

Vesiensuojelun tavoitteena on saavuttaa pintavesien ja Itämeren hyvä tila sekä turvata pohjaveden hyvä laatu. Tavoite otetaan huomioon mm. maa-aines- ja ympäristölupamenettelyssä sekä kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn valvonnassa.

Kunnalle kuuluu paikallinen vastuu vesiensuojelun edistämisestä ja valvonnasta yhdessä alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käyttää päätäntävaltaa eräissä vesilain (587/2011) mukaisissa asioissa kuten kahden välisissä ojituksissa sekä oikeuden myöntämisessä jäteveden johtamiseen toisen ojaan tai viemäriin taikka toisen maan kautta, talousveden ottamisen rajoittamisessa ja tutkimusluvan myöntämisessä.

Paikallisesti vesiensuojelua toteuttavat useat järvien suojeluyhdistykset.

Itämerta kuva Pirkko Paranko.jpg
Itämerta. Kuva Pirkko Paranko

Maatalouden vesiensuojelu

Suomessa yli puolet vesiin päätyvästä ihmistoimintojen aiheuttamasta ravinnehuuhtoumasta arvioidaan olevan peräisin maataloudesta. Maatalous on merkittävä kuormittaja erityisesti peltovaltaisilla valuma-alueilla.

Pelloilta huuhtoutuu ravinteita ja kiintoainesta erityisesti syksyllä ja keväällä sade- ja sulamisvesien mukana vesistöihin. Eteläisessä Suomessa myös talvisateet lisäävät kuormitusta. Ilmastonmuutos todennäköisesti vielä huonontaa tilannetta.

Vesiensuojelukeinot pitäisi aina valita peltolohkokohtaisesti ja alueelliset olosuhteet ja riskit huomioiden, jotta oikeanlaiset toimet kohdistuisivat oikeisiin paikkoihin. Peltoviljelyn ravinnekuormitusta voidaan vähentää mm. oikein mitoitetulla lannoituksella, eroosioherkkien peltojen talviaikaisella kasvipeitteisyydellä ja erilaisilla viljelytekniikoilla.

Kotieläintuotannossa muun muassa karjasuojista, lantaloista ja jaloittelualueilta voi aiheutua valumia vesistöön. Erityisesti kotieläintuotannon alueellinen keskittyminen ja suurenevat yksiköt luovat haasteita lannan ravinteiden järkevälle käytölle.

Maatalouden vesiensuojelua ohjaavat ympäristönsuojelulaki, nitraattiasetus, vesilaki sekä useat muutkin lait ja asetukset mm. säädökset kasvinsuojelu- sekä muista haitallisista aineista. Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka säädöksineen niin ikään ohjaa myös vesiensuojelua.

Maatalouden käytännön toimenpiteitä ohjaa myös maatalousyrittäjille vapaaehtoinen ympäristökorvausjärjestelmä. Lisäksi kotieläintalouden toimintaa ohjataan ympäristönsuojelulakiin perustuvalla lupamenettelyllä.

Nitraattiasetus

Valtioneuvosto on antanut ympäristönsuojelulain nojalla asetuksen eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (ns. nitraattiasetus, 1250/2014). Nitraattiasetuksen noudattaminen on sekä pakollista että tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä. Osa asetuksen pykälistä on myös täydentävien ehtojen osana.

Asetus on voimassa koko Suomessa sellaisenaan. Nitraattiasetus koskee kaikkia maatiloja riippumatta siitä, onko tilalla esimerkiksi kotieläintuotantoon ympäristölupaa tai onko tila tehnyt ympäristökorvaussitoumuksen.

Asetuksella säädellään mm. kemiallisten ja orgaanisten lannoitteiden (lanta, orgaaniset lannoitevalmisteet) käyttöä, lannan varastointia ja erilaisten rakennelmien sijoittamista.

Viurilanlahden laidunniitty maaseudun vesiensuojelu.jpg
Viurilanlahden laidunniitty. Kuva Jouni Tittonen

Metsätalouden vesiensuojelu

Metsätalouden osuus ihmistoiminnan aiheuttamasta vesistöjen ravinnekuormituksesta on noin 6 % fosforipäästöistä ja 5 % typpipäästöistä. Merkittävintä haittaa aiheutuu lisääntyneestä kiintoaineen huuhtoutumisesta. Ravinnekuormituksen merkitys on vähäisempi. Metsätalouden vesistökuormitus kohdistuu usein herkimpiin latvavesiin, joissa muu kuormitus on yleensä vähäistä.

Vesistökuormituksen kannalta merkityksellisimpiä ja pohjavesille pilaantumisriskiä aiheuttavia metsätaloustoimenpiteitä ovat kunnostusojitus, maanmuokkaus, lannoitus, kantojen nosto sekä hakkuut osin suurien toteutusmääriensä vuoksi. Hakkuiden ja lannoitusten yhteydessä vesistöjä suojellaan yleensä suojakaistan avulla, kunnostusojitusten yhteydessä puolestaan toteuttamalla lietekuoppia, kaivu- ja perkauskatkoja, laskeutusaltaita sekä pintavalutusta tai pohja- ja putkipatoja tai kosteikkoja.