Maa-ainesten otto

Maa-ainesten ottaminen kohdistuu pääsiassa sekä soravaroihin että kalliokiviainekseen. Soran ja kalliokiven ottaminen vaikuttavat aina maisemaan. Maa-ainesten ottaminen on suunniteltava ja järjestettävä siten, että pohjaveden, maiseman ja luonnon arvojen suojelu voidaan turvata. Ottamisen haitallisia vaikutuksia vähennetään ottamisalueiden jälkihoidolla, johon kuuluvat mm. alueen siistiminen ja muotoilu sekä alueen sopeuttaminen tulevaan käyttötarkoitukseen.

Maa-ainesten ottamiseen tarvitaan maa-aineslain (555/1981) mukainen lupa. Lupaedellytyksissä otetaan huomioon maa- ja kallioperän muotojen, erikoisten luonnonesiintymien ja kauniin maisemakuvan suojelu sekä pohjavesien suojelu. Usein samalle hankkeelle vaaditaan myös ympäristölupa, jossa tarkastellaan mm. ympäristölle aiheutuvia haittoja ja niiden vähentämistä. Lisäksi maa-ainesten ottaminen voi tarvita myös vesiluvan tai maisematyöluvan.

Maa-aineslain mukainen lupaviranomainen on rakennus- ja ympäristölautakunta, joka toimii myös maa-aineslain mukaisena valvontaviranomaisena.


Maa-aineslupahakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittely

Maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain samaa hanketta koskeva lupahakemus käsitellään yhdessä ja ratkaistaan pääsääntöisesti samalla päätöksellä. Yhteistä lupaa voidaan hakea yhdellä lupahakemuksella. Yhteiskäsittelyssä noudatetaan ympäristönsuojelulain menettelysäännöksiä, mutta lupahakemuksen sisältöön ja lupaharkintaan, luvan myöntämisen edellytyksiin ja lupamääräyksiin sovelletaan erikseen maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain mukaisia aineellisia säännöksiä.